KAUSI PÄÄTTYI TIKKEIHIN

Mulla oli tarkoituksena tehdä tänään ihan erilaista postausta, mutta nyt vuorossa olisi postaus mun jalkapallokaudesta, sunnuntain pelistä ja siitä mitä oikein tapahtui. HUOM. Älä selaa postausta ihan alas, jos olet verelle herkkä.

Mä olin jo melkein päättänyt, että tää on mun viimeinen kausi jalkapallon parissa. Mulla oli niin sanotusti mennyt vati ihan jumiin siihen, että joka päivä oli kauhea kiire ja piti miettiä aina menot ainakin viikkoa aikaisemmin. Kuitenkin nää Härmän tytöt ja valmennus näytti mulle, että mulla on niin paljon enemmän syitä jäädä kuin se, että lähtisin joukkueesta. Mulla lähtemisen syynä olisi ollut se, että kerkeisin näkemään kavereitani, olemaan kotona ja panostamaan kouluun enemmän. Ja toisaalta jäämisen puolesta puhui se, että ensi vuosi tulee olemaan mun viimeinen vuosi kun edes saan pelata tossa joukkueessa. Ja se, että koulu ja jalkapallo menee pahasti päällekkäin ainoastaan keväällä ja syksyllä hetken aikaa. Syynä jäämiselle oli myös se, että mä tiedän, että ton joukkueen ja valmennuksen avulla mulla on mahdollisuudet kehittyä pelaajana ja maalivahtina vielä paljon. Monen keskustelun jälkeen mä oon nyt päätynyt siihen, että jatkan. 

Me matkattiin joukkueeni kanssa Rovaniemelle pelaamaan SM-nousukarsintasarjan toista ja viimeistä osaottelua. Panoksena oli siis se, että kuka pelaa ensi keväänä SM-karsintasarjaa. Me lähdettiin lauantaina yöjunalla kohti Rovaniemeä. Aamupäivästä pidettiin treenit ja sitten käytiin syömässä. Siinä oli onneks vapaa-aikaakin, niin kerettiin vähän pyörimään siellä. Paikka oli varmasti uusi muillekin kun mulle. Ja nyt Rovaniemi on pohjoisin paikka missä mä olen käynyt. Pelistä mä en haluu oikeestaan enempää mainita, kun että hävittiin. Peli oli varmasti kaikille raskas ja yleisö oli todella epäasiallinen. Mä siis pelasin maalissa, koska viime pelissä Rovaniemen tyttöjä vastaan toinen meidän maalivahdeista telottiin. Toisen puoliajan alussa kuitenkin oli mun vuoro. Vastaantulo tilanteessa sain polven päähäni ja mun kausi loppuikin sitten siihen, että mut kannettiin paareilla kentän laidalle ja ambulanssilla sairaalaan. Onneksi oli onni matkassa ja seurauksena oli vain kuusi tikkiä otsaan. Onneksi selvittiin siis säikähdyksellä ja vältyttiin aivotärähdyksestä. Pääsin siis lähteen yöjunalla sunnuntaina muiden tyttöjen kanssa kohti kotia. Maanantain makasin kotona ja söin särkylääkkeitä pääkipuun. Ja mikä parasta, sain pestä hiukset tapaturman jälkeen! :-D Mulla alkaa jalkapallosta nyt tauko, mutta se onkin ihan paikallaan. Nyt kerkeän vähän rentoutuun ja tekemään asioita ehkä vähän paremmin. Kiitos vielä kaikille kaudesta!!

 Tässä kuva vielä tilanteesta. Oikean puolimmainen kuva on Lapin Kansa-lehdestä.